Sisältöön »
 
 

Ajankohtaista

Itsenäisyyspäivää juhlistettiin Urjalassa

06.12.2021

Itsenäisyyspäivää juhlistettiin Urjalassa

Itsenäisyyspäivää juhlistettiin Urjalassa perinteisin juhlallisuuksin. Kunnan seppeleet sankarihaudoille laskivat kunnanjohtaja Annu Kuusisto sekä kunnanvaltuuston puheenjohtaja Heidi Rytky. Juhlapuheessa Heidi Rytky toi esille toisten kunnioittamisen merkityksen, ja kiitollisuuden sodassa Suomea puolustaneita kohtaan. "Tänään tunnen suurta kiitollisuutta siitä, että saan puhua itsenäinen maa jalkojeni alla. Juuri tänään ymmärrän erityisen hyvin, kuinka tärkeitä asioita ovat demokratia, tasa-arvo, sananvapaus ja hyvinvointiyhteiskunta."

Itsenäisyyspäivän juhla Yhtenäiskoululla jouduttiin peruuttamaan koronatilanteen vuoksi. Vuoden 2021 nuoren, urheilijan, urheiluteon ja kulttuurin alalla ansioituneen urjalalaisen palkinnot jaetaan kunnanvaltuuston kokouksen yhteydessä 20.12..

Alla kunnanvaltuuston puheenjohtajan Heidi Rytkyn puhe kokonaisuudessaan:


Hyvät urjalalaiset,

lapsuudessani pappani toisinaan puhuivat keskenään sotakokemuksista. Kuulin joitakin osia: ”Olitko sinä siellä? Siellä kaatui paljon suomalaisia, ne olivat kovia paikkoja”. Vanhojen miesten nuoruusmuisteluja, huokailin. Kuinka yksinkertainen olinkaan, vai suojelinko itseäni. Suojelivatko papat minua, kuten olivat varmasti suojelleet aikanaan omia lapsiaan, itseäänkin?

Eiväthän he oikeastaan koskaan puhuneet sodan todellisista kokemuksista. Siitä miltä pelko tuntui, miltä tuntui nähdä, kun kaveri kaatui vieressä. Mitä oli odottaminen, epätoivo, nälkä, kylmyys ja ikävä. Siitä he eivät puhuneet, ääneen. 

Joskus sivulauseenomaisesti toinen heistä saattoi muistella hetkeä lähellä vihollista. Ne muistot olivat välähdyksiä, hetkiä, jotka olivat jääneet mieleen. Niistä kumpusi kuitenkin tietoisuus siitä, että tuo toinen pelkää myös, jompikumpi meistä kuolee. Me molemmat olemme ihmisiä. Jostain syystä tämä on minulle tärkeä viesti. Ei ole helppoa toimia sodassa, kuten siellä tulee toimia. Helpompaa se olisi, jos toista vihaisi. Koen silti lohdullisena, että pappani ainakin toisinaan kaiken karmeuden keskellä pystyivät näkemään myös ihmisen, vaikka se samalla teki kaikesta paljon vaikeampaa. 

Suomalaiset sotilaat tekivät velvollisuutensa ja taistelivat Suomelle itsenäisyyden. Sodasta palasi murtuneita ja puhumattomia miehiä. He ryhtyivät täyttämään uutta velvollisuutta: rakentamaan työllään Suomelle vaurautta ja hyvinvointia. Moni vielä sotavamma vaivoinaan. He katsoivat eteenpäin ja ponnistivat kohti parempaa. Heidän perheensä ehkä tunnisti, että jotakin oli muuttunut, mutta silloin ei puhuttu tunteista, ei sanoitettu sitä, minkä olisi halunnut unohtaa. 

He olivat sodan sankareita, mutta he olivat sankareita myös siksi, että kaiken kokemansa jälkeen he pystyivät edelleen antamaan Suomelle itsestään niin paljon.

Osa heidän veljistään makaa täällä, sankarihaudassa. He eivät palanneet. Hekin olisivat halunneet elää. Hekin olisivat halunneet nähdä vastasyntyneen lapsensa kasvot. Vaimonsa, joka poissa ollessa oli väsymyksensä unohtaen pitänyt huolen perheestä kotona tai evakkomatkalla. Hekin olisivat halunneet nähdä huolesta vanhentuneet isänsä ja äitinsä. Hekin olisivat pappojeni tavoin halunneet mahdollisuuden muistella nuoruuttaan katsellessaan lastenlastensa leikkiä.  Surullista on myös se, että osa heistä kaatui todennäköisesti ajatellen, että peli oli menetetty. He eivät saaneet nähdä Suomen nousua, mutta he ovat osa tätä menestystarinaa.

Tänään tunnen suurta kiitollisuutta siitä, että saan puhua itsenäinen maa jalkojeni alla. Juuri tänään ymmärrän erityisen hyvin, kuinka tärkeitä asioita ovat demokratia, sananvapaus, tasa-arvo ja hyvinvointiyhteiskunta. Ei tarvitse katsoa kauas nähdäkseen, kuinka helposti ne luhistuvat, ja mitä siitä seuraa. 

Mekin olemme osittain menettäneet itsenäisyytemme koronan vuoksi. Meitä rajoitetaan ja vähän käsketäänkin. Vastassamme on jokin, jonka kanssa ei voi neuvotella. Mutta sota virusta vastaan vaatii meitä kaikkia. Se pakottaa pois mukavuusalueeltamme, tekemään asioita sekä oman, mutta myös kaikkien muiden elämän suojelemiseksi.

Urjalalaiset, puolustetaan yhteiskuntaa, joka meille on taisteltu, ja jonka olemme yhdessä rakentaneet. Ei käytetä energiaa toistemme syyttämiseen, vaan ratkaisujen etsimiseen. Ei käytetä energiaa vihaan, sillä se on vaarallinen voima, joka sulkee silmät kaikilta niiltä väreiltä, joita siniristilipun hengessä saamme nähdä. 

 

Toivotan teille kaikille arvokasta itsenäisyyspäivän juhlaa!


 
 
 
 
 
 
x