Väinö Linna Urjalassa 1920-1938

Väinö Linna synnyinkotinsa paikallaSukunimi Linna tulee suvun torpan mukaan. Linnan syntymätalon ja Linnan torpan välissä sijaitsee Linnankallio, joka on läheisestä joesta (nykyinen Tarpianjoki) johtuen joskus ollut veden ympäröimä. Väinö on itse tulkinnut, että mahdollisesti pakanuuden aikana kallio toimi turvapaikkana, josta nimitys "linna" ja myös hänen sukunimensä ovat peräisin.

Väinö Valtteri Linna syntyi 20.12.1920, hänen vanhempansa olivat urjalalaiset Viktor (Vihtori) Linna (1874-1927) ja Johanna Maria (Maija) os. Nyman (1888-1972).

Vihtori ja Maija Linna menivät naimisiin 1907 ja rakensivat oman talon Linnankallion toiselle puolelle kartanon vuokraamalle maalle teurastajan ammatin harjoittamista varten. Nykyisin Väinön syntymäkodista on enää kivijalka jäljellä. Suvun torpan eli Vellin torpan oikeudet sai Vihtorin sisko Vilhelmiina ja Vihtori Kallio. Tuon torpan pihapiirissä, Vaarin pirtissä, asui Linnan Kalle eli Väinön isoisä.

Väinön sisarukset syntymäjärjestyksessä:

Olga (1908-1992), Armas (1910-1922), Väinö Ilmari (1912-1912), Hilja (1913-1993), Väinö Olavi (1915-1917), Aarne (1918-1972), Väinö Valtteri (1920-1992)
Eino (1923-1997), Alli (1925-) ja Eila (1927-)

Väinö Linnan isä, Vihtori Linna, kuoli pitkän sairastelun jälkeen reumaattiseen kuumeeseen vuonna 1927. Väinö oli tuolloin 7-vuotias. Perhe joutui myymään talon ja muutti aluksi Vellin torppaan Vaarin pirttiin. Maija kävi työssä Velkalan ulkotilalla, ja Vellin torpan maat siirrettiin 1920-luvulla Kikurille. Tyhjäksi jääneessä Vellin torpan päärakennuksessa pidettiin alakoulua, jota Väinökin kävi. Lukutaidon ansiosta Väinö siirretään ensimmäisten kuukausien jälkeen toiselle luokalle. Opettajana toimi Rauha Kalliohuhta, joka oli myös Linnojen perhetuttu.

Väinön aloittaessa kolmatta luokkaa vuonna 1929 alakoulu siirtyi Väinön kanssa yhtäaikaa Honkolan kansakouluun. Samalla Maija Linnan perhe muutti Vellin torpan päärakennukseen.

Kansakoulun kirjastossa heräsi Väinön lukuinnostus: hän mainitsee lukeneensa Santeri Ivaloa, Kustaa Vilkunaa, Zane Greytä. Kirjoista kiinnostivat myös esimerkiksi Huckleberry Finn, Aarresaari, Tuhannen ja yhden yön tarinat. Väinö luki jopa Kiannon Punaisen viivan ja Hindenburgin muistelmat "juuri mitään niistä kuitenkaan ymmärtämättä".

Kansakoulun päätyttyä 1933 hän aloitti vapaaehtoisen jatkokoulun, mutta saatuaan yhdessä muiden poikien kanssa opettajan suuttumaan, jätti koulun, ja teki Honkolan kartanon maatöitä ja hanttihommia, kuten rehuturnipsin harvennusta ja nostoa, heinätöitä ja "muita pikkupoikien töitä".

Kesän 1936 Väino Linna vietti siskonsa ja lankomiehensä luona Loimaalla tehden töitä Marttilan tilalla (om. Lyly) Kauhanojan kylässä. Samana syksynä hän kävi rippikoulun Honkolan Pappilan pirtissä, jonka jälkeen Väinö siirtyi yli vuodeksi kartanon omistamalle Nokoorin sahalle töihin. Väinö "yleni" sahahommissa ripapojasta puukaasumoottorin hoitajaksi.

Linna perhe muutti vuonna 1937 kartanon ulkotilalle Villamoon Kampparille Maija Linnan toimiessa asessorin lesken Sigrid Furuhjelmin palveluksessa, joka puolestaan asui Metsälinnassa Honkolassa. Villamossa Väinö alkoi pikku hiljaa saada hoitaakseen "oikeita miehen töitä", kuten myllymatkoja ja viljanajoa.

Riitaannuttuaan vuonna 1938 pehtorin kanssa Väinö lähti Villamon karjanhoitajan pojan, Siltasen Heinon kanssa maailmalle. Pojat olivat pari viikkoa Sääksmäellä Kärjenniemen Mettiössä töissä. Vanhan isännän kanssa tuli kuitenkin erimielisyyttä palkka-asioissa. Niinpä pojat kävivät ostamassa Valkeakosken kauppalasta sahat ja kirveet aikomuksenaan mennä metsätöihin.

Töitä ei löytynyt, "hyvä kun löytyi aina edes yöpaikka", ja vähä vähältä pojat lähestyivät jälleen Urjalaa, vielä tehden kierroksen Kehron kautta. Koska pehtorin kanssa oli riitauduttu, Väinö kävi paluunsa jälkeen Urjalan kunnalla metsätöissä tehden samalla kartanon metsätöitä.

Päätös lähteä Tampereelle varmistui, kun Väinö ollessaan kartanon pellolla lannanajossa, sai lantavedet vahingossa päälleen. Väinö muutti Anna-tädin luo Puuvillatehtaankadulle ja sai töitä Finlaysonin tehtaalta, jossa ehti työskennellä eri tehtävissä pari vuotta, ennen kuin sai kutsun sotaväkeen 1940.

Lähteet:
Haastattelijana Pertti Virtaranta: Väinö Linna muistelee ja tarinoi, Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, ääninauhat10749 S - 10751 S
Stormbom, Nils-Börje: Väinö Linna. Kirjailijan tie, WSOY 1963
Linnan sukuselvitys, Pauli Kantolan arkisto 1999