Pappila

Urjalan vanha pappilaUrjalan pappila sijaitsi satoja vuosia samalla paikalla Kortejärven pohjoisrannalla. On arveltu, että paikalla on sijainnut vanha pakanuuden aikainen palvontapaikka, joka yleisen tavan mukaan luovutettiin kristinuskon tullessa kirkon omaisuudeksi. Palvontapaikoille perustettiin ennen muuta juuri pappiloita. Nykyinen uusrenessanssinen päärakennus on vuodelta 1896. Pappila toimi tässä rakennuksessa aina vuoteen 1963 saakka, jolloin kirkkoherra sai virka-asunnon kunnan keskustasta Laukeelasta. Kirkko sijaitsi Kortejärven eteläpäässä ja parhaiten tuon 3 km:n matkan taittoi sulan aikaan veneella soutaen tai talvella jään yli kulkien. Perimätieto kertoo, että kerran veneen kaatuessa kirkonkirja tipahti Kortejärveen. Urjalan kirkonarkistosta puuttuukin vuosien 1778-1797 rippikirja.

Pappilassa harjoitettiin laajamittaisesti maanviljelystä, ja saadakseen työvoimaa pappilalla oli kuusi torppaa ja joukko mäkitupia. Torpparivapautuksen myötä näistä syntyi 15 itsenäistä tilaa ja mäkitupa-aluetta. Väinö Linnan Täällä Pohjantähden alla -romaanitrilogia kuvaa pappilan torpan Koskelan kehitystä ja itsenäistymistä. Nykyisin pappila tonttimaineen on Honkolan kartanon omistuksessa.