Koskelan tienoo

Koskelan torppaTorpparilaitos syntyi Suomessa 1600-luvulla ja oli laajimmillaan 1890-luvun puolivälissä, jolloin torppia oli noin 70 000 ja torppareita noin 30 % maaseutuväestöstä. Torppari vuokrasi maa-alueen viljelyä varten joko kartanosta, pappilasta tai talonpoikaistalosta. Vuokra maksettiin osin rahana ja osin päivätöinä eli taksvärkkinä. Varsinkin pappilat ja kartanot ottivat vuokran päivätöinä, sillä ne tarvitsivat runsaasti työvoimaa. Tämä aiheuttikin ongelmia torppareille sillä päätalon ja torpan omat pellot vaativat työvoimaa samaan aikaan. Tätä kuvaa sanonta "Kuu on torpparin aurinko", jonka mukaan torpparilla on vain yöllä aikaa omiin töihinsä.

Varsinaisen torpparikysymyksen syntyyn vaikuttivat alkava teollistuminen ja siirtyminen luontoistaloudesta rahatalouteen. Työntekijät alkoivat saada palkkansa siis pelkästään rahana. Välttyäkseen rahapalkan maksamiselta, sellaiset työnantajat, joilla oli tilallaan torppareita, pyrkivät teettämään yhä suuremman osan maataloustöistään torppareillaan rahapalkattomana taksvärkkinä. Keskinäisen luottamuksen hävitessä tulivat esiin myös irtisanomisoikeuteen liittyvät pulmat. Työvoimaa alkoi olla tarjolla, ja tilallinen saattoi helposti häätää torpparin alueeltaan ja liittää tämän raivaamat pellot omiinsa. Torpparikysymys ratkaistiin vuonna 1918 torpparilailla, joka oikeutti torpparin lunastamaan vuokranantajan tahdosta riippumatta tilansa itsenäiseksi.

Honkolan maa- ja kotitalousseura ja Honkolan VPK ovat kunnostaneet Urjalan kunnan ja EU:n tuella Tupa-Mikkolan päärakennuksen, jota on ryhdytty kutsumaan Koskelan torpaksi.

Pääsymaksu 2 € / kohde, 15-vuotiaat ja nuoremmat ilmaiseksi.