Urjalan museot

Urjalan museoKulttuuri/urjalan_museo_2_eh.jpg

Urjalan kotiseutumuseo sijaitsee rauhallisella ja idyllisellä mäellä. Se kertoo hämäläisen talonpojan elämäntavasta 1800-luvun lopulla ja pienviljelijäkäsityöläisen elämästä 1940-luvulla. Alueella on myös sota-aikaisen korsun jäljennös. Museon kahdeksan rakennusta on siirretty paikoilleen Urjalan eri puolilta ja esineistö on saatu lahjoituksina. Museo avattiin yleisölle vuonna 1950. Päärakennus on 1700-luvun lopulla rakennetun maalaistalon päärakennus. Sen sisustus kuvaa 1800-luvun loppupuolen asumistapaa. Pirtin erikoisuus on harvinainen päreistä tehty sisäkatto, joka tehtiin joulun alla huonetta koristamaan. Samalla päreet kuivuivat, ja juhlien mentyä niitä poltettiin pärepihdeissä valontuojina.

Pakarissa leivottiin, valmistettiin ruuat, ja tehtiin myös monet puhdetyöt. Valtavaan leivinuuniin mahtuu yhtäaikaisesti 36 ruisleipää. Pirtin ja pakarin väliin jää talon paras huone, isäntäväen asuttama porstuaperäkamari.

Tuulimylly on peräisin 1800-luvun lopulta, ja se on täysin toimintakuntoinen. Sen vierestä löytyy alueen vanhin rakennus, 1600-luvulla rakennettu ruotusotamiehen varusteaitta. Pihan muissa aitoissa säilytettiin viljaa, ruokatarvikkeita ja vaatteita. Kaluaitassa on esillä monia 1800-luvun maa- ja kotitalouden työvälineitä.

Syytinkirakennusta asuttaa 1940-luvun keinutuolinikkari perheineen. Urjalan mallisten keinustoolien teko alkoi kunnassa jo 1860-luvulla, ja vuosisadan vaihteen molemmin puolin nikkarointi kehittyi laajaksi kotiteollisuudeksi. Tällöin nikkareita oli kymmeniä. He olivat usein vähävaraisia mökkiläisiä, jotka asuivat ja työskentelivät samassa huoneessa. Rakennuksen porstuakamarissa on pieni suutarin työhuone.

Korsu on Syvärin rannoilla sijainneen jatkosota-aikaisen etulinjakorsun jäljennös. Silloin korsua asutti puolikiväärijoukkue eli vajaat parikymmentä miestä. Korsun ympäristössä risteilee venäläisten linnoittajien vuosina 1915-1917 kaivamia juoksuhautoja.

Museo auki kesällä 2011  16.6. - 7.8. välisenä aikana joka päivä klo 11 - 17. Museolla on kesäkahvila. 

Pääsymaksu: aikuiset 2 euroa, lapset 1 euro.

Tied. Merja Santalahti p. 0400 619 964

Sijainti: Museotie, Urjalankylä. Opasteet Punkalaitumentieltä.




Nuutajärven lasimuseo Prykäri

Nuutajärven lasitehdas perustettiin 1793, ja se on maan vanhin yhä toiminnassa oleva lasitehdas. Pruukimiljöö ja sen vanhat rakennukset ovat nykyisin museoviraston suojelukohteina.

Museorakennus rakennettiin lasitehtaan voimakkaalla laajentumiskaudella 1850-luvulla. Aluksi tiiliholvatuissa tiloissa toimi tehtaan olutpanimo eli prykäri. Myöhemmin rakennusta on käytetty mm. hiekkavarastona, metalli- ja puutyöpajana ja viimeksi upokastupana. Entinen prykäri otettiin museokäyttöön vuonna 1977. Sen suunnitteli professori Kaj Franck.

Lasimuseossa on edustava kokoelma Nuutajärvellä valmistettua lasiesineistöä 1800-luvulta näihin päiviin asti. Alkuajoista 1920-luvulle asti tuotantoon kuului puhallettu ikkunalasi, joka valmistettiin halkaisemalla isot, puhalletut lasilieriöt. Myös erilaiset pullot, purkit ja apteekkilasi kuuluivat tuotantoon.

1850-luvulla lasia alettiin valmistaa puristamalla ja tällöin Nuutajärvellä opittiin myös filigraanilasin valmistus. Myöhemmin tuotannossa on ollut myös kaiverrettua, hiottua ja maalattua käyttö- ja taidelasia. Esillä on myös useiden 1900-luvun kuuluisien lasitaiteilijoiden Nuutajärvelle suunnittelemaa esineistöä.

Nuutajärven lasinpuhallusperinteet ovat siirtyneet isältä pojalle jo yli 200 vuoden ajan. Nykyisin tehdas on erikoistunut vaativien lasistojen ja taidelasin valmistukseen.

Tiedustelut 020 439 3527. Sijainti: Nuutajärven Lasikylä


Ikaalan Isotalon museo

Museo on vanha maalaistalon päärakennus, jonka vanhin osa, pakari, rakennettiin 1700-luvulla savupirtiksi. Myöhemmin sen jatkoksi rakennettiin kaksi porstuakamaria ja pirtti. Isotalon tila on sijainnut samalla paikalla Ikaalan kylässä jo 1500-luvulta asti. Vielä 1900-luvun alussa pihan rakennukset oli perinteiseen tapaan järjestetty neliömäisen umpipihan muotoon.

Nykyinen museorakennus oli asuinkäytössä vielä 1950-luvulla. Vuonna 1957 se vihittiin museoksi, ja sisustettiin 1900-luvun alun tyyliin.

Museossa on runsaasti talon vanhaa esineistöä. Pakari on todellinen leivintupa, jota hallitsevat suuri leivinuuni ja runsas leivontavälineistö. Erikoista on peränurkan laattakivilattia. Pirtti on yksinkertainen, asumiskäytössä ollut huone, jonka keskilattiaa elävöittää hauska lapsen kävelypuu.

Porstuakamareista pienemmässä nukkui talon isäntäväki lapsineen, siitä nimitys haltijainkamari. Sänkyjen ja kehdon lisäksi huoneessa on mm. pottaistuin ja pesukaappi.

Talon hienoin huone on ns. vieraskamari, joka oli vauraan ja uudenaikaisen talon sali. Pahville maalatut tapetit löytyivät kunnostuksen yhteydessä parinkymmenen uudemman tapettikerroksen alta, ja ne on ajoitettu 1840-luvulle.

Museo on yksityinen ja se on avoinna sopimuksen mukaan, tiedustelut (03) 546 2263. Sijainti: Välkkiläntie, Kokko.







Urjalan kirkko ja kirkkomuseo

Urjalan ensimmäinen kirkko rakennettiin mahdollisesti jo 1300-luvulla Urjalankylään. Paikalla sijaitsee edelleen 1520-1540 -luvulta peräisin oleva kivisakasti. Kirkko ja hautausmaa kävivät kuitenkin ahtaiksi, ja 1800-luvun alussa päätettiin uusi kirkko rakentaa keskelle pitäjää Laukeelaan.

Martti Tolpon piirtämä puinen ristikirkko valmistui vuonna 1806. Suuri osa sen arvokkaasta esineistöstä on pitäjäläisten lahjoittamaa. Etenkin Honkolan ja Nuutajärven kartanoiden omistajasuvut tekivät 1800-luvulla merkittäviä esinelahjoituksia seurakunnalle. Alttaritaulu kuvaa Kristuksen taivaaseenastumista, ja se on J. G. Sandbergin maalaama v. 1813.

Kirkkomuseoon pääsee pääsisäänkäynnin eteisestä, jonka seinillä on neljä Urjalassa asuneen aatelismiehen vaakunaa 1600-luvulta. Museoon on rakennettu pieni alttari, jonka vieressä on papinpenkki vuodelta 1806. Kokoelmiin kuuluu myös 1600-luvulta peräisin oleva huorapenkki, johon istutettiin aviorikoksesta syytetyt naiset jumalanpalveluksen ajaksi.

Museon vieressä on morsiushuone, jota käytetään vihkiparin valmistautumishuoneena. Sen seinien vadelmanpunainen väri toistaa kirkon alkuperäistä sisäväriä vuodelta 1822.

* Urjalan seurakunta omistaa useita arvokkaita keskiaikaisia puuveistoksia ja kaksi 1200- ja 1400-luvuilta peräisin olevaa alttarikaappia. Niitä säilytetään Kansallismuseossa, Hämeenlinnan kaupunginmuseossa ja Hämeen museossa.

Kirkon kattomaalus_kuva Eija Haapalainen.jpg