Honkolan kartano
Honkolan kylässä, jonne pitäjän toinen suuri kartano muodostui, oli v. 1590 viisi taloa. Yhtä näistä tiloista hallitsi vuodesta 1614 Tuomas Maununpoika, joka yhdisti tilaansa kolme muuta Honkolan kylän tilaa; näin Honkolaan syntyi suurtila, jonka isännästä tehtiin nimismies. Vuonna 1630 Honkolan kylään kohdistunut lahjoitus synnytti kartanon. Tällöin ratsumestari Göran Nötebom sai lahjoituksena Honkolan suurtilan sekä kylän toisen tilan. Myös Velkalan kylän tilat Knuuttila, Aateli ja Paavola sisältyivät lahjoitukseen. Tila sai säterivapauden v. 1641 muodostaen siten säterirälssitilan. Nötebomin suvulta tilan osti everstiluutnantti Arvid Brunow. Hänen kuolemansa jälkeen tila kuului jonkin aikaa perikunnalle.
Kartanopuisto on saanut nykyisen englantilaistyylisen muotonsa v. 1878 puutarhamestari O. Gauffinin suunnitelman mukaisesti. Aikaisempaan puistoon, joka sijaitsi geometrisesti Enoch Naucklerin aikaisen päärakennuksen suhteen, kuului myös edelleen jäljellä oleva lehmuskuja, joka istutettiin v. 1855.
Nykyinen omistajasuku tuli Honkolaan v. 1730. Omistajaksi tuli tällöin rykmentinkomissaari Enoch Nauckler, joka antoi purkaa aikaisemman päärakennuksen ja käytti materiaalin uuden rakentamiseen. Tämä päärakennus kuitenkin tuhoutui v. 1972 tapahtuneessa palossa. Samalla meni korvaamaton irtaimisto, mm. muotokuvat suvun jäsenistä.
Enoch Nauckler aateloitiin nimellä Furuhjelm. Hän kuoli suurtilallansa hyvin hoidetussa kartanossaan v. 1782 ja haudattiin Urjalan kirkon lattian alle.
Naucklerin aikana tila laajentui huomattavasti. Honkolaan ostettiin Kehron Laurilan rustholli v. 1735, Väkkärän molemmat rälssitilat sekä Kinola (liitettiin myöhemmin takaisin Nuutajärven tilaan) v. 1757.
Vuonna 1830 Elis Furuhjelmin aikana tilaa jälleen laajennettiin ostamalla siihen puolet Kehron Pakkasen perintötilasta ja Jouttun uudistila.
Nykyisen päärakennuksen "Kivimuurin", ensimmäinen kerros rakennettiin v. 1830 juhlistamaan kartanossa vietettyjä hopeahäitä. Tällöin kohenneltiin myös puutarhaa, mm. suonsilmäkkeen paikalle muotoiltiin soutukelpoinen lammikko, joka ympäröitiin koivuilla. Kivimuuriin kuului tällöin 10-ikkunainen sali, kaksi kamaria ja keittiö.
Brunowien aikana vuonna 1706 tapahtuneessa tuhoisassa tulipalossa tuhoutuivat kaikki kartanon 18 rakennusta.
Vuonna 1912 alkoi toisen kerroksen rakentaminen Kivimuuriin ruotsalaisen arkkitehti Steniuksen suunnitelmien mukaisesti. Tällöin mm. keittiötilat sijoitettiin yläkertaan. Vasta Honkolan kartanon päärakennuksen palon jälkeen Kivimuurista tuli tilan päärakennus.
Kartanon alueella sijaitsevat myös v. 1815 rakennettu kivijalkanavetta, 1800-luvun lopulla rakennetut puutarhurin keltainen asuinrakennus sekä punainen pirttirakennus. Näitäkin vanhempi muistitiedon mukaan on puinen konttorirakennus lähellä Kivimuuria. Lisäksi tilalla sijaitsee lukuisa määrä muita maatalousrakennuksia, mm. suuri symmetrinen tallirakennus.
Tämän Kortejärven rannalla sijaitsevan kauniin puutarhan ympäröimän kartanon omistaa Christine Furuhjelm. Honkolan kartano on aikojen kuluessa muodostanut tiiviin sosiaalisen ympäristön kouluineen ja kauppoineen; tätä kuvaa kirjailija Väinö Linna fiktiivisessä Pohjantähti-trilogiassaan.
Sijainti: Honkola
Nuutajärven kartano
Nuutajärven kartano on varsin vanha. Kylä oli v. 1595 läänityksenä Knut Pietarinpojalla, mutta vasta seuraavan lahjoituksen perusteella sinne syntyi kartano.
Vuonna 1606 Ruotsin kuningas Kaarle XI lahjoitti sotaväenpäällikölleen Carl Bäckille jo aiemmin kolmesta tilasta yhdistetyn suurtilan sekä Kinolan yksinäistilan. Melko pian Carl Bäck rakennutti Nuutajärvelle kartanon, vaikka lahjoitukseen ei hänen aikanaan vielä saatu säteri- eli ratsupalveluvapautta.
Säterivapaus tilalle saatiin v. 1629, jolloin tilaa hallitsi Carl Bäckin vaimo Cecilia Hufvudskiöld. Tämä tarmokas emäntä, samoin kuin sittemmin hänen poikansa ev.luutnantti Carl Bäck nuorempi, laajensivat tilaa voimakkaasti joko ostamalla tiloja ja sukuoikeuksia, ja myöhemmin kuningatar Kristiinan Carl Bäck nuoremmalle antamilla lisälahjoituksilla. Mm. Menosten Jaakkola, Köllin autiotila, Brusilan yksinäistalo sekä Menosten Sipilä liitettiin tällöin Nuutajärven kartanoon.
Carl Bäckin pojan Hans Johan Bäckin aikana v. 1679 tapahtui kartanossa tuhoisa palo. Väen ollessa kirkossa palo syttyi, ja tuhosi kaikki tilan 18 rakennusta.
Seuraavien vuosien katovuodet ja tulevat Ison vihan vuodet (1710-1721) heikensivät kartanoa ottaen vielä huomioon, että Nuutajärven kartanosta varustettiin mies toisensa jälkeen sotaan. Myös kartanoon suunnatut ryöstöt Ison vihan aikana vähensivät Bäckien kykyä enää kohentaa tilannetta ennalleen.
Hans Johan Bäck kuoli vuonna 1753 naimattomana. Kartano joutui hänen äitinsä suvulle, tätä kautta omistajaksi tuli laivaston kapteeni Jakob Wilhelm de Pont, Nuutajärven lasitehtaan perustaja.
Vuonna 1797 de Pont myi Nuutajärven yhtiökumppanilleen kapteeni Johan Furuhjelmille. Hän rakennutti Nuutajärven rannalle nykyisen kartanon päärakennuksen 1822. Myös suuri kivinavetta samoin kuin puutarha ovat hänen ajoiltaan.
Vuonna 1843 arkkiatri Johan Agapetus Törngren osti Nuutajärven kartanon. Hänen poikansa Adolf Törngren peri tilan 1849 suoritetussa perinnönjaossa, jolloin Nuutajärvellä alkoi vilkas kausi Törngrenin ryhtyessä uudistamaan sekä tilanhoitoa että lasitehdasta. Törngrenin monitahoinen liiketoiminta vei hänet kuitenkin vararikkoon, ja Nuutajärven tilan tehtaineen osti eversti Torsten Costiander v. 1869, jolloin Nuutajärvi sai nykyisen omistajasukunsa.
Costiander kunnosti ensi töikseen kartanon päärakennuksen arkkitehti L. J. Lindqvistin suunnitelmien mukaisesti. Samoin puutarhaa laajennettiin ja kohennettiin, myös kartanon karjaa lisättiin miltei satapäiseksi. Nuutajärven meijeri olikin kuulu hyvästä voistaan, jota vietiin Pietariin saakka. Kartanoalueen vanhin rakennus on holvattu kivikellari 1680-luvulta. Talouspihan ympärillä on useita asuin- ja talousrakennuksia, joista pääosa on rakennettu 1800-luvun jälkipuoliskolla. Keltaiseksi maalattu väentupa on vuodelta 1846, ja kaksikerroksinen rakennus, jonka alakerrassa on toiminut meijeri, on vuodelta 1870. Viimeksimainitussa on koristeellinen kaksikerroksinen veranta.
Torpparilain seurauksena Nuutajärven kartanon pinta-ala pieneni ensi kerran v. 1918. Pika-asutuksessa v. 1940 Nuutajärvi luovutti 1 000 hehtaaria ja v. 1943 kartano jaettiin perillisten kesken viiteen tilaan, joista kantatila päärakennuksineen tuli Einar ja Anna-Lisa Branderille.
Nuutajärven uusrenessanssityylinen kartano sijaitsee Nuutajärven ja Rutajärven muodostamalla kannaksella keskellä laajaa englantilaistyylistä puistoa. Kartanosta johtaa pitkä koivukuja lasitehtaalle. Ympärillä avautuvat laajat alavat viljelysmaat.
Sijainti: Nuutajärvi
Kartanot