etusivu >  Kirjasto- ja kulttuuripalvelut >  Kulttuuri >  Urjalan historiaa

Urjalassa on ollut asutusta yli 6000 vuoden ajan. Ensimmäiset kivikautiset asuinpaikat olivat vesistöjen rantamilla Huhdissa ja Hakolahdessa, mutta esinelöytöjä on myös muualta. Rautakaudella koko pitäjän keskusalue oli jo asuttu, ja vähitellen isoimmaksi kyläksi muodostui Ruta- ja Kortejärvien välissä sijaitseva Urjalankylä.

Urjalankylän muinaiset kuppikivet ja kourauskivi viestivät ihmisten tiiviistä yhteydestä luontoon ja uskontoon. Mikseipä vieläkin voi käydä kourauskivellä toivomassa kaikkea hyvää ja kaunista elämänsä matkalle. Muinoin suuren kiven kolosta kouraistiin onnea milloin kauppamatkalle, milloin elämän muutoksiin. Ja matkalta palattaessa käytiin kouraisemassa kiitos.

Ensimmäinen kirkkorakennus nousi Urjalankylään, vanhalle pyhälle paikalle. Tänä päivänä paikalla on keskiaikainen kivisakasti, jossa kesäisin pidetään tunnelmallinen luontojumalanpalvelus. Kirkko toimi paikalla aina 1800-luvun alkuun saakka, jolloin pitäjään oli muotoutunut uusi keskusta Laukeelan kylään. Vuonna 1806 rakennettiin uusi kirkko uuteen keskustaan.

Keskiaikana Ruotsin hallinnon alaisen Urjalan asukkaat olivat pääosin itsenäisiä talonpoikia. 1500-luvun lopulta lähtien kuntaan asettui myös muutamia aatelisia, kun kruunu antoi ansioituneille alamaisilleen läänityksiä. Näiden kartanoiden omistajasuvuilla on myöhemmin ollut merkittävä vaikutus koko kunnan kehitykseen. Kartanoiden esimerkistä myös lähiseudun talonpojat omaksuivat nopeasti uusia teknisiä taitoja, viljelymenetelmiä ja tapoja.

Honkolan ja Nuutajärven kartanoiden omistajat toivat Urjalaan myös teollisuuden perustaessaan Nuutajärvelle 1700-luvun lopussa lasitehtaan. Nykyisin se on maan vanhin yhä toiminnassa oleva lasipruuki, jonka miljöö kuvastaa hyvin 1800-luvun tehtaalaisen elinympäristöä. Nuutajärven Lasikylä on monipuolinen käsityöläisten kylä, joka palvelee yli 100 000 matkailijaa vuosittain.